Klik! Klik! Klikkeri!

Mikä on pieni, sininen ja kun siitä kuuluu "klik" minun suuhuni ilmestyy karkkia? No tietysti KLIKKERI!

Nyt se emäntä on keksinyt juuri meille sopivan jutun, nimittäin klikkerikoulutuksen. Koska olen viisas eläin, hoksasin todella nopeasti että "klik"=karkkia ja karkkia, eli "klikkiä" tulee tavoitella kaikin mahdollisin keinoin. Toistan: KAIKIN mahdollisin keinoin. Opin heti että A) emäntää puremalla ei kuulu "klik" vaan *piip* B ) omien ryntäiden puremisesta ei kuulu "klik", se vaan sattuu C ) kun keskittyy vähän ja tekee mitä käsketään, silloin kuuluu "klik" ja saa karkin...

Tehtiin ihan vain perusjuttuja mitä ollaan tehty aikaisemminkin. Kuulemma siksi, että oppisin ymmärtämään mikä klikkerin idea on. Tyhmänäkö se minua pitää?! Ei se nyt niiiiiiin vaikeaa ole!

Todistaakseen etten ole niin fiksu kuin tahdon antaa aina välillä ymmärtää, emäntä salakuvasi minua ja minun kuulemma omituista tapaa syödä pellavapuuroa...

Klikkerikoulutuksen edistymisestä lupaamme raportoida tasaisin väliajoin. Minä ainakin tykkäsin siitä!