Fanny testaa kankia

Vuokraajani Fanny oli tänään testaamassa ensimmäistä kertaa kangilla ratsastusta. Emäntä tuli hyvissä ajoin pelastamaan minut sateesta ja harjaili enimmät vedet ja muut moskat pois ennen kuin Fanny saapui.

Vaikka kaikkia meitä vähän jännittikin ja maneesin katolta tipahteleva vesi saikin minun pulssini välillä kohoamaan, antaisin treenille erinomaisen arvosanan. En olisi ikinä arvannut, että Fanny tosiaan ratsasti kangilla ensimmäistä kertaa. Jos emäntä ei olisi ollut maneesin keskellä huutamassa, meillä olisi ollut kerrassaan mukavaa.

Emännän painostuksesta jouduinin sitten ihan oikeasti töihin. Ensin ihan tavallista verryttelyä, samaan tyyliin mitä emäntäkin aina tekee, sitten käynti-ravi siirtymisiä ja lopuksi kokoamista ja lisäyksiä ravissa. Oli oikeastaan todella hauskaa yllättää Fanny hienoilla lisäyksillä. Palkinnoksi hyvästä työstä, emäntä otti minulta treenin jälkeen varusteet pois ja päästi piehtaroimaan maneesiin. Olen huomannut, että minua palkitaan nykyisin enemmän kuin ennen. Mahtaakohan se johtua siitä, että teen useammin hyvin, vai onko tämä taas joku uusi juoni?

Juhannustreenejä

Juhannusrakkaustta Torstin kanssa

Ollaan melkein koko juhannus hengattu poikaporukalla laitumella.  Tänään sekä minun, että Torstin emäntä tuli häiritsemään meidän rauhaisaa loikoilua ja pakotti meidät töihin. Kouluratsastuksen merkeissähän meillä sitten kului rattoisasti tunnin verran. Harjoitukset eivät olleet mitenkään vaativia, mikä olikin ihan hyvä juttu, sillä minun mielestäni oli riittävän vaativaa nostaa jalkoja ja liikutella niitä edestakaisin. Emäntä taisi pariin kertaan toivoa, että voisi laittaa minulle pyörät alle. Minkäs minä sille voin, että laidunelämä tekee raukeaksi. Se hellii kehoa ja mieltä.

Treenien jälkeen oltiinkin sitten kaikki ihan hikisiä ja emäntä vei minut (ja samalla vähän itsensäkin) suihkuun. Kyllä oli kuulkaas mukavaa! Vielä mukavampaa oli mennä suihkun jälkeen pölyyn piehtaroimaan ja hankkimaan kunnon suoja ötököitä vastaan.

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä juhannus.

Harmaata meetwurstia - Halvalla

Koska tänään emäntä vain nilkutti laitumelle minua katsomaan, eikä kipeän nilkkansa kanssa voinut minua kiusata, joudun tyytymään kertomaan teille meidän perjantain treeneistä. Ne ei menneet aivan putkeen, ainakaan jos emännältä kysytään.

Sain uudet suitset ja lähdimme niitä testaamaan sitten kentälle. Emäntä jotenkin siinä tohinassa onnistui napsauttamaan yhden lenkin poikkikin, mutta se ei sitä haitannut kauheasti. Vähän se kuitenkin kiroili. Kentällä olikin jo kaksi muuta hevosta, joista toinen hyppäsi esteitä. Se ei minua haitannut, mutta sitten huomasin, että siellä seisoo myös ihminen huutamassa. Se oli kuulkaas kauheaa! En muista olenko jo kertonut että pelkään ihan hurjasti valmentajia. En voi ollenkaan keskittyä jos joku vieras ihminen kävelee ja puhuu kentällä, saati jos se huutaa. Emäntä sen sijaan saa huutaa kentän keskellä sen minkä ehtii, sillä tiedän, että siitä lähtee vaan paha ääni, mutta muuten se on ihan kesy.

Minä olinkin sitten notkea kuin näkkäri kyttäillessäni sitä ihmistä ja emän hermo kiristyi melkolailla katkeamispisteeseen, mutta sitkeästi se jatkoi melkein itku silmässä minubn kanssani tappelua (ja häpesi silmät päästään). Se oli aivan valmis myymään minut meetwurstiksi euron kilohinnalla ja satasen värilisällä, mutta totesi ettei kukaan kuitenkaan halua syödä harmaata ja sitkeää metukkaa. Kun kaikki muut häipyivät, minäkin sitten rentouduin. Siitähän alkoikin sitten sellainen rääkki, ettei hetkeen olla nähty. Emäntä taivutteli ja väänteli ja käänteli minua, vaati liikkumaan reippaassa tempossa ja vielä lisäämään siitäkin vauhtia. Lopulta olin niin hikinen, että olin vaihtanut värini kentän hiekkaan sopivaksi. Emäntä puolestaan näytti juuri kattilasta nostetulta ravulta. Oli se sitten tyytyväinenkin ja paijaili minua pitkään.

Lauantaina Ella sitten hyppäsi minulla vähän ja käytiin lopuksi pienellä metsäkävelyllä yhdessä. Sunnuntaina olikin rennompi päivä vuokraajan kanssa, kun sen äiti oli samalla kokeilemassa tarhakaveriani Torstia.

Tällaista tänne kuuluu tällä kertaa. Tänään olikin hyvä päivä lepäillä leppoisassa auringonpaisteessa kavereiden kanssa laitumella ja tarhassa. Olihan sekin mukavaa kun emäntä tuli minua rapsuttelemaan. Minua vähän säälitti kun se kipeän jalkansa kanssa nilkutti menemään ja päätinkin sitten olla herrasmies ja kävellä vastaan. Olisittepa nähneet sen naaman. Sillä oli hymy korvasta korvaan.

Tässä vanha laidunkuva minusta. Tällä hetkellä en ole ihan näin pullea.

Hikoilua kentällä

Voin kertoa, että tässä kelissä työnteosta tulee ihan tosissaan hiki. Etenkin jos kuskina on emäntä, jolla on syyllisyydentunnosta kertyneitä patoutumia purkamatta.

Oltiin molemmat aivan hiestä märkiä (mutta tyytyväisiä) treenin jälkeen ja emännän naama muistutti kovin paljon keitettyä rapua. Ohjelmassa oli kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja ravissa, siirtymisiä, sekä temponvaihteluita laukassa. Melko raskasta siis tällaiselle pienelle ponille. Otinkin kyllä oikeudekseni kostaa kaikki vääryydet jo etukäteen nappaamalla emäntää hampailla käsivarresta kun se jäi hölisemään meidän tallityöntekijän kanssa keskelle pihaa vaikka minulla olisi ollut jo kiire sisälle varjoon (toisinsanoen katsomaan onko karsinassa mitään syötävää). Mustelma siihen kuulemma tuli ja ainahan tuosta ihmisestä lähtee valloittava ääni kun sitä vähän maistaa...

Oltiin myös tänään Torstin ja Pocon kanssa yhdessä laitumella. Välillä otettiin vähän yhteisspurtteja, mutta enimmäkseen sain keskittyä rauhassa olennaiseen, eli syömiseen, kun nuo kaksi kisailivat keskenään. Arvatkaa kuinka paljon huvitti lähteä töihin, kun maha oli täynnä herkullista laidunheinää?!

Laitan tähän teidän iloksenne piristämään tätä postausta pari kuvaa minun ja emännän ensimmäiseltä yhteiseltä keväältä/kesältä (vuosihan oli 2008). Aina ei vaan mene ihan putkeen...

Tämä fiilis mulla on edelleen joka kerta kun pitäisi mennä töihin...

Kenellekään ei ole vielä selvinnyt mitä tässä kuvassa tapahtuu.

HUPS!

Okei, tämä on vuodelta 2009, mutta sen sopii hyvin samaan settiin, joten menköön tämän kerran...

Se on kesä ny

Hei taas, pitkästä aikaa!

Karvat on vaihtuneet kesäisempään malliin ja elo on muutenkin leppoista. Emännän kiireet senkun jatkuu, mutta onneksi minulla on mukava vuokraaja, jonka kanssa ollaan sitten puuhasteltu vaikka ja mitä, mm käyty pitkillä maastolenkeillä. Se on mukavaa se.

Tänään tuo minun omaihmiseni sentään jaksoi raahautua minua paremmin moikkailemaan. Se harjasikin minut pihalla. Ratsastaa se ei jaksanut tänään vaan vei minut meidän hienolle uudelle kentälle vähän juoksemaan ja muistelemaan maastakäsittelyjuttuja.

Kiitoksena hyvästä käytöksestä pääsin napostelemaan vähän vihreää emännän räpsiessä kuvia. Se on aina kivaa kun sillä on kamera mukana. Silloin se ei pysty keskittymään niin paljon minun kiusaamiseeni. Riittää kun näytän nätiltä. Ikäväkyllä emännän kärsivällisyys minun laiduntamistani kohtaan ei ole yhtä suuri kuin minun ruokahaluni, joten sekin leikki loppui minun mittapuullani ihan liian lyhyeen ja jouduin palaamaan tarhaan Torstin kanssa hengailemaan.