Lassoleikkejä

Katjan kanssa ensimmäiset treenit

Koska asustelen nykyään ranchilla on mitäilmeisimminkin enemmän kuin pakollista opetella näitä kummallisia länkkäritemppuja. Emäntähän on iät kaiket hullunlailla pyöritellyt minua maastakäsin ja on sitä mieltä että kaikenlaiset "tottelevaisuusharjoitukset" ovat minulle hyväksi. No, ainakaan silloin ei tarvitse hirveästi juosta, muuhun en ota kantaa.

Tänään meillä oli vuorossa juurikin tätä maastakäsittelyä. Katja haki Pocon ja emäntä jäi minun kanssani pyörimään laitumelle. Tehtiin ihan perusasioita, niitä samoja pysähdyksiä, peruutuksia ja väistämisiä mitä ollaan tehty ihan kyllästymiseen asti since day one. Kokemuksesta tiesin, että mitä nöyrempää esitän ja mitä kiltimmin teen mitä käsketään, sitä nopeammin emäntä on tyytyväinen ja jättää minut rauhaan. Taktiikka toimikin hyvin siihen asti kunnes tuo ihminen keksi että olisi metkaa jos väistäisin puomin päällä. Siis siten että puomi on mahani alla. Arvatkaa olinko samaa mieltä tästä ideasta? No en. Siinä ei vaan ollut mitään järkeä ja kerroin sen kyllä emännällekin selkeällä elekielellä. Koska tuo ihmislapsi on kuitenkin todella jääräpäistä sorttia, se ei antanut taaskaan periksi ja jouduin väkisin muutaman kerran väistämään sen hiivatin puomin päällä. Voiko joku selittää minulle näiden ihmisten logiikkaa?

Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun emäntä lähti Katjan ja Pocon perässä kamera kaulassa pellolle. Väärässäpä olin kun rentoutumista kerkesin suunnitella. Sieltähän ne tuli molemmat minua vielä kiusaamaan. Katjalla oli mukanaan myös lasso. Siinä me sitten emännän kanssa typerännäköisinä seistiin ja katsottiin kun Katja pyöritteli lassoa. Emäntä ihan tosissaan luuli, että minä moista toimintaa pelkäisin. Olisi varmaan kannattanut ottaa pultit tuossa vaiheessa niin ihmiset ei olisi saaneet ideaa ratsastaa. Niin vain Katja nousi minun selkääni ja sitten harjoiteltiin lasson pyörittelyä paikallaan seisten, sitten ravissa ja eipä aikaakaan kun huomasin jo laukkailevani pitkin laidunta. Kaikkeen sitä pieni hevonen joutuu. Kyllä ihmiset on kummallisia...

Western style!

Westerniä

Long time no see...

Tämä johtuu siitä, että olen ollut viettämässä kesää Silverleaf ranchilla kaverini Pocon kanssa. Emäntä on järjestellyt itseään ja elämäänsä, lähinnä talouttaan, minun keskittyessä enimmäkseen elämästä nauttimiseen ja kevyisiin liikunnallisiin harrasteisiin. Kesä on siis minun kannaltani paras mahdollinen. Syksyn suunnitelmat ovat edelleen auki, samoin blogin kohtalo, mutta toistaiseksi postailen vielä kuulumisia sen minkä emännän kanssa ehdimme.

Tässä pari kuvaa meidän westernleikeistä. Kuvaajana toimi emännän hyvä ystävä Milla. Käykää tsekkaamassa hänen bloginsa ja upeat kuvat TÄÄLTÄ. Emäntä opetteli myös pyörittämään lassoa. Katsotaan nyt millaisiin karjanajoihin se vielä innostuu... Kevyt jolkottelu tosin sopii minulle ihan hyvin, mutta mihinkään hurjasteluihin en kyllä suostu.

Keskiviikkoterveiset

Terveiset täältä Boxista!

Enkö näytäkin söpöltä ja pikkuruiselta tuolla minun laatikossani?

Kengittäjä saapui tänään taas riemukseni tallille laittamaan irronneen kenkäni takaisin kaviooni kiinni. Toki se piti ensin suoristaa koska olin kuulemma toteuttanut sen kanssa taiteellista puoltani suurella antaumuksella. Kengittäjä suunnitteli siitä takkinaulakkoa.

Ehdin jo iloita tästä kengityskäänteestä ja tuudittautua siihen ajatukseen, että saan huilata koko loppupäivän, mutta ei. Emäntä oli sitä mieltä että me molemmat tarvitaan liikuntaa. Saimme taas lainaksi Köpiltä ja Susannalta akateemiset kanget ja ne päässä minut raahattiin maneesiin.

Hikihän siinä tuli kun emäntä oikein innostui vääntämään ja kääntämään. Tehtiin väistöjä, lisäyksiä, koottiin, tehtiin kahdeksikkoa laukassa, taivuteltiin ja ties mitä muuta. Emännän kaverikin kävi hetken selässäni kokeilemassa miltä nuo suitset tuntuu ja sekin totesi, että tuntuvat sopivan minulle erinomaisesti. Sitähän minä olen tässä koittanut toitottaa. Ne on tosi mukavat. Parit sätkyt piti tietysti koittaa suorittaa ihan vain periaatteesta. Ikäväkyllä emäntä oli tälläkertaa hereillä, eikä hupi ollut kovin pitkäaikaista. Harmi.

Treenien jälkeen emäntä vielä rapsutteli minusta parin kanin verran irtokarvaa tallinkäytävälle kiroten samalla kuin mikäkin merimies. Minusta tulee kuulemma tätä menoa kalju alta aikayksikön, eikä se kuulemma jaksaisi tätä karvanlähtöä päivääkään. Tiedättekö mitä? Minua ei haittaa yhtään. Karvanlähtö on suunnilleen ponin parasta aikaa. Silloin saa kaikista eniten rapsutteluja ja ihoa virkistävää harjausta. Siitä minä tykkään! Parasta toki on se, että treenien ja puunauksen jälkeen pääsin karsinaan napostelemaan heiniä kun emäntä lähti rääkkäämään itseään salille.

Kevätpiruilua

Kuten olette varmasti huomanneet, olen ollut viime aikoina ihan hurjan kiltisti. Aina viime viikkoon asti. Nyt olenkin sitten keksinyt jos jonkinlaista vekkulia kommervenkkiä emännän ja vinkulelujen päänmenoksi. Olen piinannut niitä irrottelemalla kenkiä jaloistani tasaisen tappavaan tahtiin, ihan vain siksi, että emäntä sanoi minun saavan olla taas kesän kengittä. Minun logiikallani kesä tulee nopeammin jos potkin kengät jaloistani.

Keksin myös tässä menneenä päivänä testata emännän hoksottimia juoksutustilanteessa. Ollaan tarhanaapureiden kanssa tuumailtu ja vaihdeltu kokemuksia. Tajusinkin etten ole vielä koskaan yrittänyt käänttää emännälle persettä ja poistua paikalta. Tämä pitikin sitten heti ensimmäisen tilaisuuden tullen testata. Emännän huumori ei kestänyt kyllä tasan yhtään, mutta minulla oli hauskaa. Luulen kyllä, että tästä "apinoinnista" (kuten emäntä sitä kutsuu), seuraa useammat liinasulkeiset lähitulevaisuudessa, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista vaikken irti asti päässytkään.

Uuden vuokraajan kanssa on sujunut mutkattomasti. Se on kiva ja maalaisjärjen omaava tyttö. Emäntä ja Fannykin tykkää. Nyt alkaa siis olla minulla hyvä taustatiimi takana niin saa tuo emäntä huidella huoletta noita kevätkiireitään.

Onkos muilla kaviokkailla kevätpiruilua ilmassa?

Tässä kuva viimeisimmästä irtokengätä. Kauniisti muotoiltu, vai mitä. (kuvan nappasi Fanny)

Kaverin kanssa

Minulla on uusi tarhakaveri, Eppu. Tänään oltiin ensimmäistä kertaa yhdessä maneesissa rallittamassa. Se on aina yhtä mukavaa, etenkin nyt kun ulkona ei voi riehua hirveästi. Katsokaa itse millaista menoa meillä oikein oli.

Ensin piti hoitaa hieman kutisevaa ihoa kunnon piehtaroinnilla.

 

Tässä on kaverini Eppu.

Ja sitten alkaa hauskanpito!

Osaan minäkin pukitella

Räjähtävä lähtö

Kun laittaa korvat taaksepäin, on ilmanvastus selkeästi vähäisempi.

Odota! Epäreilua! Sulla on pidemmät koivet!

Uudelle kaverille piti vähän esittää orimaisia elkeitä että se pysyy ruodussa

Villi ja vapaa preeriaponi

Vaan välillä piti söpöillä kameralle.

Pomppupallo

Olin niin nopea, että karkasin kuvasta.

Älä kuule yhtään rupee mulle!

Pojilla on poikien kolttoset

On kuulemma hyvä, etten ihan tällaisia harrasta kuski kyydissä.

Kilpajuoksua

Tälle kuvalle ei oikeastaan ole sanoja...

Näin muutun...

...söpöstä ponista...

...ZOMBIE-PONIKSI!

Ollaanhan vielä kavereita?

Ja vielä viimeiset hipat ennen kuin päästään takaisin tarhaan huilimaan.

Hups

"Huoleton on hevoseton" ja "Ennen mulla oli aikaa rahaa ja ystäviä, nyt mulla on hevonen" ovat kuluneita fraaseja joita emäntä, sekä yllättävän monet muut hevosenomistajat jaksavat viljellä. Tämänpäiväinen oli kuulemma loistava esimerkki molemmista lauseista.

Kyseessähän oli "jokaponin liikunnanvälttelyn ABCn" alkeiskurssilla opittu "väännä kenkäsi mutkalle" -temppu. Huomioksi sanottakoon, että tämä toimii vain, mikäli omistajasi ei satu osaamaan kengittämisen jaloa taitoa, tai irtokenkien kiinnitystä. Minun emäntäni taidot loppuvat kenkien irrottamiseen. Sekin tosin ikäväkyllä riittää siihen, että joutuu viimeistään seuraavana päivänä töihin, ellei siirry seuraavaan vaikeusasteeseen, eli ontumiseen.

Emäntä ei tuntunut olevan kauhean iloissaan irrotellessaan kenkiäni. Valitti ja kitisi selkäänsä ja sitä, että osaan aina järjestää sille ylimääräistä ohjelmaa. Mutta sitä vartenhan me ponit ollaan olemassa, eikö vain.

Facebookissa

Minut löytää nykyisin myös facebookista, jonne päivitellään lyhyempiä pikakuulumisia.

Facesivuilleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaa.

Tervetuloa!

 

KLIK!

Akateemiset kanget

Emäntä saapui tänään tallille mielessään uusia kujeita ja perässään kamera kaulassa kulkeva mies, jota ilmeisesti Jarmoksi kutsutaan. Tiesin heti että tässä hommassa on joku koira haudattuna ja pidin vierasta visusti silmällä. Tosin jouduin toteamaan sen huomattavasti emäntää vaarattomammaksi viimeistään siinä vaiheessa kun emäntä laittoi minun päähäni tallikaverilta lainatut, minulle täysin uudet, suitset, akateemiset kanget.

Maneesissa minun piti todeta, että nämä ovatkin oikeastaan aika mukavat suitset kun kaikki paine kuskin käsistä ei tullutkaan suuhun, vaan "nivelohjat" on kiinnitetty tuohon turpahihnaan. Liikkuminenkin tuntui paljon vapaammalta. Emäntä kyllä epäili että minun luupääni ei kuitenkaan mitään tunne, eikä hommasta tule mitään ja muutun sirkuseläimeksi näillä päävehkeillä, mutta väärässäpä oli. Taas.

Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus ja hyvä pikkutreeni, vaikka sitä tyyppiä, joka hiippaili kameran kanssa maneesin nurkissa, pitikin välillä kyttäillä. On aina positiivista kun emännälle tulee enemmän hiki kuin minulle. Luulen, että tällaiset suitset on meillä hankintalistalla seuraavaksi. Jos siis tiedätte jonkun joka on tällaisista luopumassa (koossa cob, kuolaimet 12,5) vinkatkaapa emännälle.

Perinteisesti loppuun "muutama" kuva päivän treeneistä. Kuvista iso kiitos Jarmolle (pikaphotaroinnin tuusasi emäntä) ja suitsien lainasta vähintään yhtä isot kiitokset Susannalle ja Köpille (emäntä korvaa tämän kyllä).

Ensituntumaa otettaessa oltiin kyllä molemmat hieman hämillään...

...mutta aika pian päästiin jo hommasta jyvälle.

Keskittyneennäköistä porukkaa.

Emäntä miettii miten näillä suitsilla taivutetaan hevosta.

Kuski laskee ilmeisesti kiviä.

Miksi pitää kameraa aina suorassa kun sen voi yhtä hyvin pitää vinossakin?

Saatoinpa jopa hieman ylireagoida emännän pyyntöihin.

"Yhteisymmärrystä ladataan..."

Kuski tekee henkilokohtaista kuolemaa, joka tarkoittaa aina sitä, että treenit loppuu pian.

Venyyyyyyyyytys. Oli rankkaa. Treenattiin ainakin 20 minuuttia...

Tässä näette meidän loppupysähdyksen. Tämä kertoo minulle, että treenit loppuu.

Pakollinen kielikuva. (emäntä venyttelee tai tekee jotain muuta yhtä viisasta)

Joo joo. Tiedän olleeni hyvä.

Edustuskuva mallia "muuliaasikameli"

Emäntä oli selkeästi laittanut "ykköset ylle" kuvia varten.

Kuka sinä olet?

Söpöilyä.