Ympyrää lumipyryssä

Kieltäydyin menemästä maneesiin. Sieltä kuului omituisia ääniä, enkä todellakaan ollut valmis uhraamaan henkeäni katolla kisaileville sapelihammastiikereille joten juurrutin kavioni kiinni maahan maneesin ovella. Emäntä pyöritteli silmiään ja totesi, että mennään sitten kentälle, jos ei minulle katto kelpaa.

Lunta pyrytti melkein vaakatasossa puuskittain ja kentällä sitä olikin melkein puoleen sääreen asti. Kovin montaa kierrosta ei tarvinnut juosta liinan päässä kun maneesi alkoi tuntua sittenkin houkuttelevalta. Emäntä veikin minut sitten maneesiin. Hetken sen piti uskotella minulle, ettei siellä ole yhtään vaarallista ja lopulta suostuinkin, lähinnä lumipyryn pakottamana, siirtymään sisätiloihin, jossa jatkettiin liinassa jumppaulua.

Nyt on selkälihakset verrytelty pehmeiksi eteenalastreenillä ja tulihan siitä hyvä mieli kun emäntä kehui kuinka rohkea poni minä oikein olenkaan kun uskalsin uhmata tiikereitä ja muita mörköjä. Enhän minä tietysti oikeasti pelännyt, kunhan testasin että onko emäntä hereillä...