torstai 10. heinäkuuta 2014

Treeniä Sophian kanssa

Emäntä on sitten saanut päähänsä, että meidän on aika alkaa ottaa tämä ratsastus taas oikeasti vakavasti ja alkaa kehittää molempien taitoja. Ihan hyvä idea noin teoriassa, mutta miksi minut pitä aina sotkea näihin hullutuksiin?

Tänään se rääki sitten virallisesti alkoi. Apujoukoiksi saapui kouluratsastaja Sophia Backlund, jonka hevoset asustavat samalla tallilla minun kanssani. Tarkoitus olisi, että hän säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastaisi minua läpi, sekä pitäisi säännöllisen epäsäännöllisesti tunteja emännälle. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin se sitä opetusta enemmän tarvitsee kuin minä. Ainakin jos minulta kysytään.

Ja mitenkäs ne treenit sitten Sophian kanssa meni? Ihan mukavasti, vaikkakaan minua ei olisi tippaakaan huvittanut tehdä töitä näillä lämpöasteilla. Jos mitenkään mahdollista, olin vielä tavanomaistakin laiskemmalla fiiliksellä. Asiaa ei auttanu väärä kellonaika. Ymmärtäkää ihmiset jo, että pienten ponien kuuluu seistä päivisin tarhassa, töitä voidaan katsella sitten iltasella.

Sophia oli näin ponin näkökulmasta oikein hyvä tyyppi. Vaativa, mutta reilu. Kiitteli paljon heti kun tein mitä pyydettiin ja yhteisen kielen löytyminen oli helppoa. Ei tarvinnut leikkiä ajatustenlukijaa. Pistin minä tietysti sen jalkalihakset koville, mutta annoin kyllä periksi sitten lopuksi.

Moitteita tuli nihkeästi heräävästä työmotivaatiosta ja hitaista pohjereaktioista, mikä ei ainakaan emännälle tullut yllätyksenä, sekä myös laukasta, joka pitää saada pyörimään paremmin. Kehuja sen sijaan sain hyvästä kokoamiskyvystä (siis sitten kun suvaitsin liikkua eteenpäin) ja siitä, että kun suostun yhteistyöhön, en enää tunnu laisinkaan ponilta vaan ihan hevoselta.

Yhteenvetona sanottakoon, että ensikosketus oli hikinen, mutta miellyttävä. Uskon, että tämä yhteistyö voi toimia oikein hyvin ja saamme emännän kanssa sen avun mitä tarvitsemme ja pääsemme yhteistyössä uudelle tasolle kovalla työllä. Jo tämän ensimmäisen katsauksen perusteella voin sanoa, että Sophian tapa kannustaa ja kiittää hevosta, sopii minunkaltaiselleni motivaatiorajoitteiselle ja hieman vieraita kuskeja aristavalle tyypille erinomaisesti. Emännällä on siinäkin hieman opeteltavaa... (VINK VINK!)

Kiitos Sophia ja anteeksi, että pohkeesi ovat varmaan krampissa minun jäljiltäni. Lupaan olla ensi kerralla reippaampi. Ehkä...

Käykää lukemassa Sophian blogia ja tsekkaamassa hienot tallikaverini TÄÄLTÄ.

Loppuun vielä läjä kuvia, joita emäntä yritti räpsiä samalla kun katseli ratsastusta tarkalla silmällä.
















8 kommenttia:

  1. Hei onko emäntäsi enemmän koulu- vai esteratsastaja? :)

    Tulin tänne Sophian blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa!

      Emäntä on ihan täysin harrastekouluratsastaja.

      Poista
  2. Jos Sophia ratsastelee ponilla joskus uudestaan olisi mukavaa myös nähdä videota! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videointi on varmasti jossain vaiheessa mahdollista lähitulevaisuudessa. =)

      Poista
  3. Kantapäät alas...

    VastaaPoista
  4. Hei! Yksi venäläisen tamman omistaja liittyi lukijaksi. Lambardiya.blogspot.com. Kiva blogi sinulla, ihania kuvia, täytyykin tutustua tarkemmin!

    VastaaPoista
  5. Poni! Meillä on kova ikävä, koitahan antaa kuulumisia! :)

    VastaaPoista