Keskiviikkoterveiset

Terveiset täältä Boxista!

Enkö näytäkin söpöltä ja pikkuruiselta tuolla minun laatikossani?

Kengittäjä saapui tänään taas riemukseni tallille laittamaan irronneen kenkäni takaisin kaviooni kiinni. Toki se piti ensin suoristaa koska olin kuulemma toteuttanut sen kanssa taiteellista puoltani suurella antaumuksella. Kengittäjä suunnitteli siitä takkinaulakkoa.

Ehdin jo iloita tästä kengityskäänteestä ja tuudittautua siihen ajatukseen, että saan huilata koko loppupäivän, mutta ei. Emäntä oli sitä mieltä että me molemmat tarvitaan liikuntaa. Saimme taas lainaksi Köpiltä ja Susannalta akateemiset kanget ja ne päässä minut raahattiin maneesiin.

Hikihän siinä tuli kun emäntä oikein innostui vääntämään ja kääntämään. Tehtiin väistöjä, lisäyksiä, koottiin, tehtiin kahdeksikkoa laukassa, taivuteltiin ja ties mitä muuta. Emännän kaverikin kävi hetken selässäni kokeilemassa miltä nuo suitset tuntuu ja sekin totesi, että tuntuvat sopivan minulle erinomaisesti. Sitähän minä olen tässä koittanut toitottaa. Ne on tosi mukavat. Parit sätkyt piti tietysti koittaa suorittaa ihan vain periaatteesta. Ikäväkyllä emäntä oli tälläkertaa hereillä, eikä hupi ollut kovin pitkäaikaista. Harmi.

Treenien jälkeen emäntä vielä rapsutteli minusta parin kanin verran irtokarvaa tallinkäytävälle kiroten samalla kuin mikäkin merimies. Minusta tulee kuulemma tätä menoa kalju alta aikayksikön, eikä se kuulemma jaksaisi tätä karvanlähtöä päivääkään. Tiedättekö mitä? Minua ei haittaa yhtään. Karvanlähtö on suunnilleen ponin parasta aikaa. Silloin saa kaikista eniten rapsutteluja ja ihoa virkistävää harjausta. Siitä minä tykkään! Parasta toki on se, että treenien ja puunauksen jälkeen pääsin karsinaan napostelemaan heiniä kun emäntä lähti rääkkäämään itseään salille.