Paha tapako?

Sitä mitä kielletään...

Minulla on talvisin tapa, jota emäntäni inhoaa suuresti. Rakastan syödä lunta! Voisin syödä sitä vaikka maailman tappiin asti! Lumi maistuu hyvältä ja sen syöminen on mahdottoman mukavaa ajanvietettä talvisina päivinä.

Emännän mieltä tämä tapa ei yhtään lämmitä, sillä karsinani näyttää juuri siltä, että lempi mottoni on "autta kesää, syö lunta". Kusen kuulemma kuin palokunnan hevonen. Tarhaan ei luonnollisesti viitsi hirveästi pissiä, sillä silloin menee hyvä lumi ihan pilalle.

Hommahan toimii siten, että ensin kuovitaan kaviolla sopiva lohkare lunta irti ja sitten sitä könttiä imeskellään kunnes se on sulanut suuhun ja sitten homma toistetaan lukemattomia kertoja. Aivan mahdottoman hauskaa, eikö teistäkin? Sanokaa nyt joku tuolle emännälle, että löysää sitä nutturaansa ja nauttii elämästä. Lyön vaikka vetoa, ettei se ole tänäkään talvena itse kokeillut mitä kivaa lumen syömisessä on! Sen mielestä olisi paljon parempi idea juoda vesi kupista. Miksi, kun sitä kerran on hauskemmassa muodossa tarjolla yllinkyllin?

Mitä "omituisia" tai omia ihmisiä raivostuttavia tapoja muilla poneilla/hevosilla on?

Temppupäivä

Tänään emäntä oli jo vähän pirteämpi ja kävimme maneesissa vähän leikkimässä. Ensin sain juosta ja pomppia irti ja se olikin todella hauskaa, kunnes emäntä nappasi minut kiinni ja pakotti keskittymään yhteistyöhön.

Ensin teimme ihan perusjuttuja maastakäsin. Peruutuksia, pysähdyksiä, seuraamista ja sen sellaista. Kun olin emännän mielestä riittävän kuulolla, se alkoi pyytää minulta aivan uutta asiaa. En meinannut millään käsittää mitä se halusi ja minua ahdistikin vähän kaikki se paineistaminen, mutta emäntä vain jatkoi ja jatkoi kunnes vähän hermostuin ja hypähdin. Paine loppui siihen paikkaan kun etujalkani irtaantuivat maasta. Sain kehuja ja paineistus alkoi uudestaan. Muutaman toiston jälkeen ymmäårsin, että emäntä haluaa minun irrottavan etujalat maasta, eli hyppäävän takajaloilleni! Hulluksi se on tullut. Ei se sellaista ole ennen hyväksynyt ja nyt se pyytää sitä! Huvittelu loppui muutamaan pieneen pomppuun ja sitten jatkettiin vanhoja juttuja.

Mitähän tästä vielä tulee? Minulla oli kyllä kivaa, en siis moiti...

Emäntä sairastaa

Nyt ei ollakaan hirveästi puuhasteltu kun emäntään on iskenyt pirullinen flunssa. Eilen sen kaveri oli minua juoksuttamassa ja sille minun piti vähän pörhistellä ja näytellä orin elkeitä. Lohikäärmeääntelynikin demonstroin. Se leikki kuitenkin loppui vähän nolosti kun menin siinä tohinassa liukastumaan ja muksahtamaan takalistolleni. Onneksi kukaan ei nähnyt.

Vähän meinaa olla kyllä tylsää kun tuo emäntä on kipeänä, mutta eiköhän se tuosta pian parane ja päästään taas puuhastelemaan kaikkea kivaa.

Ympyrää lumipyryssä

Kieltäydyin menemästä maneesiin. Sieltä kuului omituisia ääniä, enkä todellakaan ollut valmis uhraamaan henkeäni katolla kisaileville sapelihammastiikereille joten juurrutin kavioni kiinni maahan maneesin ovella. Emäntä pyöritteli silmiään ja totesi, että mennään sitten kentälle, jos ei minulle katto kelpaa.

Lunta pyrytti melkein vaakatasossa puuskittain ja kentällä sitä olikin melkein puoleen sääreen asti. Kovin montaa kierrosta ei tarvinnut juosta liinan päässä kun maneesi alkoi tuntua sittenkin houkuttelevalta. Emäntä veikin minut sitten maneesiin. Hetken sen piti uskotella minulle, ettei siellä ole yhtään vaarallista ja lopulta suostuinkin, lähinnä lumipyryn pakottamana, siirtymään sisätiloihin, jossa jatkettiin liinassa jumppaulua.

Nyt on selkälihakset verrytelty pehmeiksi eteenalastreenillä ja tulihan siitä hyvä mieli kun emäntä kehui kuinka rohkea poni minä oikein olenkaan kun uskalsin uhmata tiikereitä ja muita mörköjä. Enhän minä tietysti oikeasti pelännyt, kunhan testasin että onko emäntä hereillä...

No measure of time...

Tässä video, jonka kuvasimme tänään emännän ja emännän kaverin, Sonjan, kanssa.

Uusittu ulkoasu

Kuten emäntä lupasi, blogini sai uuden bannerin. Samalla ilmestyi bannerin alle kaksi välilehteä ("minä" ja "emäntä"), joista voitte käydä kurkkailemassa lisätietoja.

Mitäs pidätte uudesta ulkoasusta?

Tutu, seppele ja... video

Tänään oli taas vähän erilainen päivä. Emännän kaveri, Sonja, on kyläilemässä täällä meidän kulmilla ja siitähän seuraa väistämättä myös minulle ekstraohjelmaa. Tälläkin kertaa meillä on videokuvausviikonloppu.

Aamulla kävimme ensin maneesissa juoksemassa. Minusta piti kuulemma saada enimmät höyryt pihalle ennen varsinaisia kuvauksia. Sitten pienen harjailun jälkeen loput kuvausryhmäläiset saapuivat paikalle ja päästiin itse asiaan

Videon näette tästä:

Ja sitten vähän kuvia:

Emäntä päätti siirtää minut ja Hannun toisiin maisemiin.

Huomenna on luvassa lisää kuvailua. Emäntä mm lupaili lukijoiden määrän huikean kasvun kunniaksi uutta banneria blogiin ja lisää videomateriaalia on tulossa.

Huomiseen!