Ilman satulaa ja naruilua

Minua on kiukuttanut jo monta päivää. On ihan epäreilua, että näillä hienoilla kevätkeleillä pitää tehdä töitä. Emäntä päättikin että tänään ei tehdä mitään vaativaa, mennään vaan ilman satulaa hömpsöttelemään.

Minä en liiemmin tästä toiminnasta perusta kun emännän oleminen ilman satulaa tuolla minun selässäni tuntuu niin huteralta, että pelkään koko ajan että se tippuu. Siksi minun pitää liikkua tosi tosi varovasti, enkä millään tahtoisi ravata, saati laukata, mutta niin hullu tuo on, että se pakottaa.

Mentiin myös hetki ilman varusteita siten että emäntä koitti ohjailla minua istunnalla ja kaulani ympärillä roikkuvalla narulla. Se ei kyllä sitten varmaan ikinä opi antamaan tarpeeksi selkeitä ohjeita. Yritä siinä nyt sitten tehdä niinkuin käsketään kun naru sanoo yhtä ja emännän takapuoli toista. Koittaisi nyt päättää.

Huomenna me kuulemma testataan jotain uusia suitsia. Katsotaan jos emäntä saisi jonkun paikalle kuvaamaan tämän sillä emme olekaan moisia koskaan vielä kokeilleet.

Kunnon treenit

Nyt alkaa tuon emännän treeni-into olla taas liiankin kohdillaan. Eilinen rento irtohypytyssessio on pelkkä mukava muisto enää näiden treenien jälkeen. Tänään meillä oli ohjelmassa temponlisäyksiä ravissa lävistäjällä, muutamat laukanvaihdon alkeet kahdeksikolla ja vähän vastalaukkoja. Minua ei olisi alunalkaenkaan huvittanut lähteä töihin, mutta emännän mieliksi suostuin yhteistyöhön. Onhan se niinkin, että mitä paremmin käyttäytyy, sitä nopeammin treenit ovat ohi. Tällä kertaa minulta, niinkuin emännältäkin kyllä, meinasi loppua totaalisesti kunto kesken.

Tässä vähän kuvia tältä päivältä.

Ei kiinnosta...

Koitapas nyt kivuta sinne kyytiin että päästään joskus poiskin täältä.

Emännästä on tullut kovin vainoharhainen katolta tippuvan lumen suhteen. Ihme tyyppi. Kuka nyt sellaista pelkäisi...

Pientä keskustelua siitä mitä tahtia kuuluikaan mennä.

Askel venyy

Lävistäjällä

Emäntä vaatii lisää liikettä...

... ja minulla menee paprika poskionteloon.

Vähän kokoamista välillä.

Ja taivuttelua.

Armoton kuski potkii pieneen poniin lisää vauhtia.

Laukanvaihtoräpellystä

...ja samaa räpellystä edelleen.

Meillä alkoi vauhti mennä niin kovaksi, että piti ihan kurveissa kallistella.

Hiiop!

Ainakaan en voi väittää että emäntä puristaisi reisillä tai polvella kiinni...

Eteenalas venytys on niin mun erikoisalaa.

Loppuravailuja pitkänä kuin nälkävuosi

Nyt se keksi laittaa narun mun kaulanympäri ja yritti raukka siitä ohjata.

Siis ihan oikeesti... Se vielä satuttaa ittensä joku päivä näitten ideoittensa kanssa...

Tällaista menoa siis tänään. Huomenna menen vuokraajan kanssa maastoon rentoutumaan. Emäntä on taatusti taas suunnitellut viikonlopun täyteen rankkoja treenejä, joten parempi ottaa ilo irti huomenna.

P.S. Kuvien postauksessa saattaa tulla pieni tauko, sillä emännän kamera sanoi sopimuksensa irti. Loppuun vielä viimeinen kuva, joka tuolla Canonilla räpsäistiin. (R.I.P. Canon EOS 400D). Ajatella, se kamera on ollut emännällä kauemmin kuin minä.

Oikeita hommia

Kuten emäntä tuossa eilen uhkasikin, tänään tehtiin jotain ihan erilaista. Minun ilmeeni oli taatusti näkemisen arvoinen kun emäntä pöllähti tallille heti aamuheinien jälkeen ja tuli vielä minua tarhasta noutamaan. Kesken parhaan torkkumisajan! Eihän siinä auttanut mikään muu kuin lähteä sen mukaan kysymysmerkki otsalla. Yritin kyllä piilotella Pocon takana tarhan kauimmaisessa nurkassa, mutta jotenkin ihmeellisesti tuo ihminen onnistui minut sieltä löytämään.

Ihmetykseni senkun kasvoi tallissa kun selkääni ei laitettukaan satulaa vaan ajovaljaat! Minulla ei ole ajettu sen jälkeen kun olin Asikkalassa Minnan ajokoulussa. Katselin silmiäni uskomatta emäntää ja mietin että ei kai se niin sekaisin ole että ihan itsekseen lähtee minulla ajelemaan yks kaks tuonne aitojen ulkopuolelle sapelihammastiikereiden valtakuntaan.

Ajohommista ei kuitenkaan varsinaisesti ollut tänään kyse. Me mentiin maneesiin ja minä jouduin ihan oikeisiin töihin. Ensin emäntä ohjasajoi minua hetken aikaa ja opetteli käyttöohjeita, mutta pian sainkin jo lanan perääni vedettäväksi. Emännän ystävä, Vera, käveli vieressäni riimunarun päässä ensimmäiset metrit, mutta aika turhaahan tuollainen varmistelu on. Ihan kun en yhtä lanaa osaisi vetää!

Lanaushommat olikin oikein kivoja ja virkistäviä. Tekee joskus hyvää kokeilla ihan uusia juttuja niin jaksaa taas pakertaa ratsastuksen salojen parissa paremmin. Eikä ole emännällekään pahaksi poistua sieltä kaviouralta joskus. Minun mielestäni voitaisiin ottaa tällaiset päivät ihan tavaksikin.

Loppuun kuvasaalista minun työaamustani. Kuvista iso kiitos Veralle ja emäntä käski kiittää myös Minnaa yli odotusten onnistuneesta ajo-opetuksesta.

Mitäpä muut kaviokkaat toverit ovat puuhastelleet näin pakkassunnuntaina?

Alkuverryttelyä (emännän piti vähän muistella, että mitenkäs tämä homma menikään...)

"Mitäs tämä nyt on?!"

"Kaikkea säkin keksit..."

"Ain laulain työtäs tee... ja silleen."

Välissä poseeraus kameralle emännän raapiessa päätään. Tämähän on oikeastaan aika kivaa.

"Et oo tosissas... TAASKO sulla on se puhelin kädessä?!"

Toiset ne vaan joutuu tekeen töitä kun toiset vähän vaan napsii kuvia.. NII!

Loppusilaus on tarkkaa hommaa. Emäntääkin alkaa jo hymyilyttää.

Nuin vain tuli maneesi lanattua aidolla ponivoimalla! Hyvä minä!

Laukkaa lumessa

Tänään hikoiltiin emännän kanssa laukkatreenien merkeissä kentällä. Keli oli niin hieno, ettei viitsitty mennä maneesiin. Etenkään kun kentän pohja oli mitä parhaimmassa kunnossa.

Päivän teemana oli kahdeksikot ja laukannostot. Emäntä sai myös loistavan idean ottaa pitkästä aikaa puheeksi laukanvaihtojen alkeet. Minähän siis osaan kyllä vaihdot, mutta olemme ratsukkona niissä hieman ruosteessa. Emäntä polo on niin jäykkä, etenkin vasempaan kierrokseen, ettei meidän kommunikaatio aina ihan suju.

Tänään meni kuitenkin sen verran putkeen, että saatiin lopuksi jopa parit onnistuneet yksittäiset vaihdot aikaan molempiin kierroksiin. Emäntä oli minusta tosi ylpeä etenkin kun muutama tallilainen kävi kehumassa, että olin näyttänyt kuulemma tosi rennolta ja lennokkaalta. Olisitte nähneet emännän ilmeen. Se aivan loisti.

Huomenna tehdään kuulemma jotain piristävää. Katsotaan jos saadaan jotain kuvamateriaalia aikaan myös.

Loppuun vielä emännän loppukäyntien aikana puhelimella nappaama kuva minun korvistani.

Liinausta

"Joko sä olet valmis...?" (kännykkälaatu)

Tänään juoksi sekä allekirjoittanut että emäntä. Minulla oli nimittäin liinauspäivä eilisin kankitreenin vastapainoksi. En meinannun alkuun kuulla mitä se ihminen siellä narun päässä yritti minulle huudella kun minulla oli taas sitä pumpulia korvissa. Eikä muuten haitannut katolta tippuva lumikaan!

Ei tehty mitään kovin ihmeellistä. Minun piti vain liikkua ympyrällä reippaassa tahdissa ja kehuja sain aina kun pyöristin selkää ja venytin kaulaa. Teki hyvää vähän vetristää jäseniä. Huomenna minulla onkin vapaapäivä ja sitten vuokraaja tulee minun kanssani pitkästä aikaa leikkimään keskiviikkona.

Talvista sunnuntaitreenailua

Ollaan oltu emännän kanssa vuoronperään sairaslomalla tai motivaatiolomalla, lisäksi myös vuokraaja on ollut sairaslomalla, ja nyt aletaan hiljalleen päästä treeneihin kunnolla kiinni.

Koska maneesin katolta putoileva lumi pelottaa minua edelleen sekä maneesissa sisällä, että kentällä maneesin vieressä, emäntä päätti helpottaa oloani laittamalla minulle pumpulia korviin. No auttoihan se. Meillä oli pitkästä aikaa oikeasti tehokkaat ja hyvät treenit kauniissa aurinkoisessa säässä kun minun ei tarvinnut kuunnella ylimääräisiä ääniä vaan sain keskittyä olennaiseen.

Emännän henkilökohtainen treenikuuri näkyy myös meidän treeneissä kuskin parempana kuntona ja lihasten hallintana. Maastakäsin tehdyt harjoitukset ovat myös kasvattaneet luottamustani emäntään ja minun on taas vähän helpompi ymmärtää mitä se minusta oikein haluaa.

Ulkona kevyessä puuterilumessa auringon paistaessa oli oikein rattoisaa vähän jumppailla. Koska olin kuulemma erityisen reipas, minun ei tarvinnut hikoilla kuin vähän reilu puolituntia.

Kun emäntä etsiskeli käyttöohjeita, minulla oli aikaa poseerata kameralle.

Emäntä ihmettelee, että ottiko se tarhasta varmasti oikean kaviokkaan.

Lumireenarit

Minä osaan kun oikein kovasti jaksan yrittää.

Mamma, mä tykkään susta.

Loppupusuttelut

Istuntaharjoituksia

Emäntä oli saanut päähänsä, että on hyvä idea tuoda ystävä mukaan ja teettää sillä istuntaharjoituksia liinassa. No olihan se hyvä idea. Minun ei nimittäin tarvinnut tehdä muuta, kuin jolkottaa ympyrää emännän huutaessa ohjeita keskeltä ja kuskin yrittäessä toteuttaa annettuja ohjeita. Rentoa, vaikkei emäntä antanutkaan minun ihan omaan tahtiin mennä, vaan tahtoi nähdä minun liikkuvan selkä pyöreänä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä pointti siinäkin on, mutta pakko mikä pakko kun käsketään.

Tällaista puuhaa on kuulemma nyt luvassa jatkossakin. Huomenna ja ylihuomenna pääsenkin sitten kiusaamaan vuokraajaa, joka ei ole ihan yhtä tosikko kuin tuo emäntä. Voisin siis keksiä jotain pientä hauskaa, ettei elämä mene aivan tylsäksi.