sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Oikeita hommia

Kuten emäntä tuossa eilen uhkasikin, tänään tehtiin jotain ihan erilaista. Minun ilmeeni oli taatusti näkemisen arvoinen kun emäntä pöllähti tallille heti aamuheinien jälkeen ja tuli vielä minua tarhasta noutamaan. Kesken parhaan torkkumisajan! Eihän siinä auttanut mikään muu kuin lähteä sen mukaan kysymysmerkki otsalla. Yritin kyllä piilotella Pocon takana tarhan kauimmaisessa nurkassa, mutta jotenkin ihmeellisesti tuo ihminen onnistui minut sieltä löytämään.

Ihmetykseni senkun kasvoi tallissa kun selkääni ei laitettukaan satulaa vaan ajovaljaat! Minulla ei ole ajettu sen jälkeen kun olin Asikkalassa Minnan ajokoulussa. Katselin silmiäni uskomatta emäntää ja mietin että ei kai se niin sekaisin ole että ihan itsekseen lähtee minulla ajelemaan yks kaks tuonne aitojen ulkopuolelle sapelihammastiikereiden valtakuntaan.

Ajohommista ei kuitenkaan varsinaisesti ollut tänään kyse. Me mentiin maneesiin ja minä jouduin ihan oikeisiin töihin. Ensin emäntä ohjasajoi minua hetken aikaa ja opetteli käyttöohjeita, mutta pian sainkin jo lanan perääni vedettäväksi. Emännän ystävä, Vera, käveli vieressäni riimunarun päässä ensimmäiset metrit, mutta aika turhaahan tuollainen varmistelu on. Ihan kun en yhtä lanaa osaisi vetää!

Lanaushommat olikin oikein kivoja ja virkistäviä. Tekee joskus hyvää kokeilla ihan uusia juttuja niin jaksaa taas pakertaa ratsastuksen salojen parissa paremmin. Eikä ole emännällekään pahaksi poistua sieltä kaviouralta joskus. Minun mielestäni voitaisiin ottaa tällaiset päivät ihan tavaksikin.

Loppuun kuvasaalista minun työaamustani. Kuvista iso kiitos Veralle ja emäntä käski kiittää myös Minnaa yli odotusten onnistuneesta ajo-opetuksesta.

Mitäpä muut kaviokkaat toverit ovat puuhastelleet näin pakkassunnuntaina?

Alkuverryttelyä (emännän piti vähän muistella, että mitenkäs tämä homma menikään...)
"Mitäs tämä nyt on?!"
"Kaikkea säkin keksit..."
"Ain laulain työtäs tee... ja silleen."
Välissä poseeraus kameralle emännän raapiessa päätään. Tämähän on oikeastaan aika kivaa.
"Et oo tosissas... TAASKO sulla on se puhelin kädessä?!"
Toiset ne vaan joutuu tekeen töitä kun toiset vähän vaan napsii kuvia.. NII!
Loppusilaus on tarkkaa hommaa. Emäntääkin alkaa jo hymyilyttää.
Nuin vain tuli maneesi lanattua aidolla ponivoimalla! Hyvä minä!

2 kommenttia:

  1. Meidän Poni tekee toisinaan ihan samaa juttua, tosin hällä on perässä vain autonrengas. (jolla onkin kiva lanata 50 x 100m kenttä, saa muuuuutamaan otteeseen kävellä päästä päähän...) :D
    Sellainen vinkki olis vaan, että kannattaa kiinnittää tuo lana rintaremmiin eikä siloihin, niin Poni vetää sitä ryntäillä eikä selällä & mahalla, mikäli oikein kuvista tulkitsin. :]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio. Ensikerralla tarkkaavaisempi tuossa lanan kiinnityksessä. Emäntä kun on tottunut vain kieputtamaan pitkää rintaremmiä aisoihin ja siitäkin on jo vuosia, niin mentiin lainavehkeillä samoilla "asetuksilla" kuin edellinenkin käyttäjä. =)

      Poista