Ponin boxi: Vinkuleluni Fanny

Fanny ja minä

Ihan ensin varoitan, että tässä postauksessa tulee olemaan reilusti kuvia, joten älkää hätääntykö, tai menkö paniikkiin, mikäli sivun lataaminen kestää normaalia pidempään.

Tässä postauksessa kerron teille vinkulelustani, eikun siis vuokraajastani, Fannysta, joka liittyi minun huoltotiimiini huhtikuun alussa. Emännällä on ollut aina aika-ajoin vaikeuksia löytää minulle vuokraajaa, sillä olen kuulemma, etenkin uusille ihmisille, laiska ja ärsyttävä. Olikin oikeastaan melkoinen onnenkantamoinen, että Fanny löytyi vähänniinkuin vahingossa.

Alkuun olin todella hämmentynyt tästä uudesta tyypistä, mutta kuukausien kuluessa olen huomannut, ettei se ole ollenkaan paha, jos ei oteta lukuun sitä, että siinä on kovin paljon emäntämäisiä piirteitä. Sekään ei anna minun löysäillä turhaan, vaan pakottaa töihin. Tämä tekee emännän hyvin tyytyväiseksi. Kuulemma edistystä tulee nopeammin kun koko tiimi työstää tavoitteellisesti. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan...

Olemme tutustuneet pikkuhiljaa. Ensimmäisinä kuukausina menimme kevyesti koulua ja kävimme maastossa. Vasta ihan hiljattain emäntä antoi Fannylle luvan kokeilla kankia ensimmäisen kerran. Koska homma toimi hyvin, lupa jatkokäyttöön annettiin. Minä olisin kyllä ihan hyvin voinut tyytyä niihin niveliinkin, sillä minusta tuntuu, että ihmiset alkavat heti vaatia huomattavasti enemmän kun minulla on suussa enemmän tavaraa.

Emäntä oli tänään meidän mukana tsekkailemassa edistymistä, neuvomassa eteenpäin (välillä kovinkin kirjaimellisesti ja kovaäänisesti), sekä räpsimässä kuvia. Fanny ratsastaa siististi ja minä kuuntelenkin mielelläni mitä sillä on sanottavana. Toki sitä kujeilupuolta pitää harrastaa aika-ajoin. En esimerkiksi aina tahtoisi tehdä töitä ja saatan laiskotella ihan tosissani, mutta yleisesti ottaen minusta on mukavaa hengailla Fannyn kanssa.

Mulla onkin oma stylisti, joka laittaa tukan kuosiin.

Herkkää...

Tiedättekö... Voisin oikeastaan sanoa, että tykkään tuosta tytöstä. Sillä on sopivasti huumorintajua. Se jaksaa nauraan minun hullutteluilleni, eikä menetä hermojaan turhasta. Minulla on sen kanssa turvallinen olo. Ollaan emännän kanssa yhtä mieltä siitä, että toivomme Fannyn pysyvän tiimissä mahdollisimman pitkään.

Tänäänkin meidän piti treenien päätteeksi vähän hassutella ettei homma mene ihan liian vakavaksi. Emännällä näytti olevan kameransa takana hauskaa ja minähän tykkään poseerata, eikä Fannykaan vastaan laittanut. Saattekin siis, rakkaat lukijat, nyt kärsiä näistä lukuisista kuvista.