Miran tunti

20 lukijaa! Uskomattoman hienoa! Kiitos teille. Emäntä lupaili koostaa ensi viikon aikana jonkinlaisen historiikin meidän yhteiselosta teidän luettavaksenne.

Aivan kuten emäntä uhkailikin, Mira tuli tänään pitämään meille tuntia. Teimme ihan perusjuttuja ja Mira kehui, että minusta on tullut paljon yhteistyöhaluisemman oloinen. Tosin olen kuulemma myös lihava, puhuivat dietille laittamisestakin.

Laukan kanssa oli edelleen ongelmia, mutta Miran tarkan silmän alla emäntä sai pidettyä ruhonsa suoremmassa. Ehkä se vielä joskus oppii.

© Mira L

© Mira L

© Mira L

© Mira L

© Mira L

© Mira L

Pari yhteiskuvaa minusta ja meidän "valkusta".

Tunnin loputtua haaveilin jo pääseväni nopeasti karsinaan syömään heiniä, sillä olin hiestä märkä ja todella väsynyt. Onneksi emäntä oli kuitenkin jälleen todella tyytyväinen suoritukseeni. Se kävi vielä tässä iltasellakin erikseen kehumassa ja rapsuttelemassa. Tiputtipa kuppiin pari porkkanaakin, mutta ei kerrota kenellekään, sillä minähän olen dietillä.

"Mua on kiusattu."

"Hmmm... Ruokaa..."

Hikeä pukkaa

Emäntä näyttää olevan sitä mieltä, että lomailu on tosiaan ohi ja nyt on hikoilun aika. Ohjelmassa oli jälleen kouluratsastusta. Keskityimme enimmäkseen tempoon ja asetukseen. En oikein ymmärrä miksi minun aina pitäisi liikkua niin kovaa kun hitaamminkin ehtii ihan hyvin.

Mitenköhän tuon kuskin saisi ymmärtämään, että se on ihan hillittömän vino? Etenkin laukassa se ei millään meinaa pysyä suorassa ja siksi vasempaan kierrokseen laukkaaminen on lähestulkoon mahdotonta. Sitten se raivoaa minulle kun en kuulemma edes yritä. No yritänpäs, muttakun on hankalaa pysyä tasapainossa kun kyydissä istutaan ihan miten sattuu.

Kaikenkaikkiaan treeni oli kuitenkin oikein hyvä ja hikikin tuli. Emäntäkin vaikutti lopulta oikein tyytyväiseltä. Huomenna emännän kaveri, Mira, tulee vähän katsomaan meidän perään ja opastamaan emäntää (minuahan ei tarvitse neuvoa, koska osaan jo). Hikiset treenit siis jatkuvat. Koskahan vuokraajatytöt tulevat, että saisi pitää vähän hauskaakin, eikä aina tehdä niin kovasti hommia.

Nainen

Minulla oli Asikkalassa laidunkaverina ori, nimeltään Telle, sekä myöskin Mosse-ruuna. Me sitten keskusteltiin poikain kanssa naisista ja sain kuulla kaikenlaista. Nyt minä tiedän mitä naisille kuuluu tehdä (tai ainakin yrittää)!

Uusi ulkoilukaverini on hemaiseva suomenhevostamma Rilu. Kyllähän siinä nyt kovemmankin kundin tunteet kuumenee kun laitetaan uhkean blondin kanssa samaan tilaan ja vielä ihan kahdestaan. Mukavakin vielä oli, joskin yhtä perso ruualle kuin minäkin. Onneksi olen kuitenkin sen verran herrasmies, että naiset saa syödä ensin ja ihan rauhassa (ne nimittäin potkii aika lujaa ja tarkasti jos niiden ruokia edes vilkaisee).

Rilu ja minä

Emäntäkin kävi pyörähtämässä. Kova kiire oli kuulemma jonnekin, joten näpsi vain muutaman kuvan ja laittoi heinäsäkit karsinan eteen odottamaan. Kerkesi kuitenkin naureskella, että näytän uudessa loimessani ihan ylisyötetyltä mittarimadolta. Melko reilua etten sanoisi! Kostoksi yritin napata sitä sormesta. Suuttui.

Näytänkö muka mittarimadolta?! HÄH?!

Naapuritarhassa oli toinen valkoinen hevonen. Sitäkin piti välillä todella nopeasti tervehtiä ja samalla muistaa kertoa, että kaikka aidan tällä puolen, etenkin heinät, on sitten mun. Emäntä oli kuitenkin sen verran nopea, että ehti yhden kuvan napata kun aidan yli keskusteltiin.

Uusi startti

Hei vaan kaikki!

Koska pääsen aivan liian harvoin emännän omassa blogissa esille, tahdoin saada ääneni kuuluviin ja perustaa oman blogin. (Minullahan oli aikaisemminkin blogi, mutta jostain syystä se jäi unholaan.)

Viimeiset kolme kuukautta olen viettänyt Asikkalassa Minnan hellässä huomassa opiskelemassa ajohevosen taitoja, sekä lomailemassa uusien kavereideni kanssa. Tällaisen rentouttavan reissaamisen jälkeen onkin sitten mukava palata takaisin arkeen.

Jouduin muuttamaan uudelle tallille, koska vanha koti on kuulemma remontissa. Eilinen meni paikkoja katsellessa, mutta tänään emäntä päätti pistää minut töihin. Kouluratsastustreenithän sillä oli mielessä. Oli oikeastaan aika kivaa päästä pitkästä aikaa oman ihmisen kanssa töihin. Sen kun tuntee niinkuin omat taskunsa. Koska olin kuulemma tänään niin mukavalla tuulella, oli puolentunnin treeni emännän makuun aivan tarpeeksi. Minulle kyllä ehti siinäkin ajassa tulla hieman hiki kun yritin niin kovasti vakuutella, ettei minun vanhat taitoni ole päässeet reissussa ruostumaan.

Kuulin, että huomenna pääsen naapurikarsinan neidin kanssa samaan tarhaan. Kivaa! Ihmettelinkin jo, että yksinkö tässä joutuu seistä pihalla, vaikka kavereitakin olisi. Kerron sitten huomenna miltä uusi kaveri oikein vaikuttaa.

Emäntä nappasi meistä eilen yhteiskuvan peilin kautta. Minusta on tosi mukavaa, että se tykkää kuvata. Se ei nimittäin juokse kovin lujaa tuon kameransa kanssa...