tiistai 15. marraskuuta 2011

Hyvää mieltä

Eipä tarvinnut taas arvailla, pimeydestä huolimatta, koska minua tullaan tarhasta hakemaan. Katsottiin Rilun kanssa jo kaukaa, että mikä h*mmetin valopää tuolta tulee ja hoin mielessäni  "Älä tule tänne. Älä tule tänne. Älä tule tänne.". No tulihan se. Emäntä oli näppäränä keksinyt laittaa itselleen otsalampun helpottamaan syksyn pimeyden tuomia haasteita. Mahtavaa. Taas saa hävetä.

Treenit meni ihan kivasti, yllättäen koulua kun emäntä sai päättää. Sen verran perussettiä, eikä mitään erityishuomautettavaa, paitsi yltiöpositiiviset kehumiset suunnilleen kaikesta mitä tein, etten niistä turise sen enempää. Emäntäkin oli jo tänään huomattavasti leppoisammalla tuulella.

Mutta jotain tahdon kuitenkin höpöttää. Vaikka olenkin usein marissut tuosta minun omistajastani (ja tulen varmasti usein marisemaan jatkossakin) tykkään siitä kyllä oikeasti tosi paljon. Se on minun ihmiseni ja se on luvannut, että tulee myös aina olemaan. Luotan siihen, että emäntä ei anna mitään pahaa tapahtua minulle ja syöttää itsensä vaikka niille sapelihammastiikereille minun sijastani. Sen perässä uskallan kävellä minne tahansa (seläntakana, tottakai). Tämän (ja 30 lukijan rajapyykin ylittymisen) "kunniaksi" laitankin tähän postaukseen teille "söpöilykuvia" vuosien varrelta.


















3 kommenttia:

  1. Ihania kuvia <3 Se on hieno tunne kun hevosesta saa oikeasti ystävän :)

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana blogi, löysin tämän tänään ja ryhdyin lukijaksi. Suloinen poni :)

    VastaaPoista
  3. Anniina: Kiitos!
    Janita: Tervetuloa lukijaksi! Toivottavasti viihdyt. =)

    VastaaPoista