Jumitus

Kuten otsikosta voimme päätellä, tänään ei ollut niin kovin hyvä päivä. Emäntä oli jumissa ja minä olin jumissa. Vasempaan kierrokseen mikään ei tahtonut sujua ja minua suorastaan kiukutti kun emäntä vaatimalla vaati minua taipumaan. Otinkin suosista käyttöön vanhan kunnon väsytystaktiikan. Olen huomannut että kun liikkuu riittävän nihkeästi eteenpäin ja ignooraa kaikki eteenpäin ajavat avut, kuski väsähtää alta aikayksikön. Toimii kuin tauti, joka kerta.

Jotain jännitystäkin sain päivääni. Kun olimme jo menossa takaisin talliin parkkipaikan läpi, mitä minä näinkään! Siellä sumun keskellä oli sapelihammastiikeri! Ihan varmasti oli! Emäntä ei sitä tietenkään huomannut, joten minun oli tehtävä ratkaisu ja koitettava kaikin keinoin paeta paikalta, mutta typerän ihmisen ote oli liian tiukka (tässä kohtaa emäntä lisää, että piti kahdella sormella ohjasta kiinni koska näpräsi puhelinta samalla, ja että Poni otti kaksi laukka-askelta...) Onneksi se sapelihammaspeto pelästyi minun hurjaa lohikäärmeimitaatiotani (emäntä lisää, että törinä oli kuulemma kuulunut talliin asti) ja pääsimme turvallisesti talliin.