Käytöskoulua

Emännän mielestä oli taas aika ottaa maastakäsittelypäivä. Se kuulemma eipäili, että minulla saattaisi nousta Pocon pomottelu pian hattuun. Minä päätin yllättää emännän ihan täysin ja toimia kuin kello. Se tuntui ilahtuvan kovasti.

Meidän maastakäsittelyn tärkein pointti on oppia ymmärtämään toistemme kieltä, sekä kasvattaa luottamusta. Tänään teimme vain ihan perusharjouituksia, kuten peruutuksia, väistämistä, pysähdyksiä ja seuraamista. Joskus taas harjoittelemme temppuja tai sitten emäntä säkittää minua. Jos joku ei tiedä mitä säkittäminen on, se tarkoittaa totuttamista pelottaviin esineisiin tai asioihin. Säkitysharjoituksissa olen aina irti, jotta voin väistää jos minua pelottaa liikaa. Usein tykkään katsella pelottavia esineitä ensin emännän takaa. Jos se olisikin vaikka vaarallinen, silloin se syö emännän ensin.

Me koemme tällaiset harjoitukset erittäin mukaviksi ja tärkeiksi. Ilman näitä maastakäsittelypäiviä en olisi ehkä koskaan oppinut luottamaan ihmisiin. Vuosien saatossa olen oppinut lukemaan emäntää kuin avointa kirjaa (sillä on minun lukemisessani kyllä vielä kovastikin harjoiteltavaa). Tiedän koska se on hyvällä tuulella ja sitä voi huoletta kiusata, tiedän koska se on pahalla tuulella, jolloin minun kannattaa unohtaa uusien ideoideni esittelyt siltä päivältä ja tiedän myös koska se on surullinen, jolloin yritän piristää sitä kaikin tavoin.

Suosittelen siis kaikille kaviollisille tovereille, sekä heidän ihmisilleen käytöskoulupäiviä. Ihmisten kanssa on paljon helpompaa elää kun niitä ymmärtää paremmin. Ohessa muutama vanha kuva meidän yhteisistä harjoituksista.

Bravuuritemppuni: jalannosto käsimerkistä.

Kun luottaa toiseen, oleminen on helppoa.

Hippaa

Seuraa johtajaa