Voin kertoa, että tässä kelissä työnteosta tulee ihan tosissaan hiki. Etenkin jos kuskina on emäntä, jolla on syyllisyydentunnosta kertyneitä patoutumia purkamatta.
Oltiin molemmat aivan hiestä märkiä (mutta tyytyväisiä) treenin jälkeen ja emännän naama muistutti kovin paljon keitettyä rapua. Ohjelmassa oli kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja ravissa, siirtymisiä, sekä temponvaihteluita laukassa. Melko raskasta siis tällaiselle pienelle ponille. Otinkin kyllä oikeudekseni kostaa kaikki vääryydet jo etukäteen nappaamalla emäntää hampailla käsivarresta kun se jäi hölisemään meidän tallityöntekijän kanssa keskelle pihaa vaikka minulla olisi ollut jo kiire sisälle varjoon (toisinsanoen katsomaan onko karsinassa mitään syötävää). Mustelma siihen kuulemma tuli ja ainahan tuosta ihmisestä lähtee valloittava ääni kun sitä vähän maistaa...
Oltiin myös tänään Torstin ja Pocon kanssa yhdessä laitumella. Välillä otettiin vähän yhteisspurtteja, mutta enimmäkseen sain keskittyä rauhassa olennaiseen, eli syömiseen, kun nuo kaksi kisailivat keskenään. Arvatkaa kuinka paljon huvitti lähteä töihin, kun maha oli täynnä herkullista laidunheinää?!
Laitan tähän teidän iloksenne piristämään tätä postausta pari kuvaa minun ja emännän ensimmäiseltä yhteiseltä keväältä/kesältä (vuosihan oli 2008). Aina ei vaan mene ihan putkeen...
 |
| Tämä fiilis mulla on edelleen joka kerta kun pitäisi mennä töihin... |
 |
Kenellekään ei ole vielä selvinnyt mitä tässä kuvassa tapahtuu.
|
|
 |
| HUPS! |
|
|
 |
| Okei, tämä on vuodelta 2009, mutta sen sopii hyvin samaan settiin, joten menköön tämän kerran... |
"ainahan tuosta ihmisestä lähtee valloittava ääni kun sitä vähän maistaa.."
VastaaPoistaihan valloittava :)) Nauroin ääneen tässä kohdassa :D