sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Tarhan siivousta

Tänään minä katsoin kun emäntä hikoili. Oi että mikä nautinto! Vielä suurempi nautinto oli mennä neuvomaan, miten homman voisi tehdä paljon paremmin. Emännän tulkinta tästä oli se, että minä olin tiellä, joka ei suinkaan, missään tapauksessa, pidä paikkaansa.

Emäntä hetken puuhailtuaan alkoi naureskella, ettei olisi voinut neljä vuotta sitten kuvitellakaan siivoavansa minun tarhaani kaikessa rauhassa samaan aikaan kun olisin itsekin siellä. Tottahan se toki on, että silloin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat pienen ponin pahimpia vihollisia, eikä niitä pidä päästää tarhaan tai karsinaan. Näinpä saatoinkin hyökätä kyselemättä minun alueelleni tulevan ihmisen päälle.

Nykyään tällainen ei kyllä tulisi mieleenikään. Aivan liikaa vaivaa ja turhaa energian tuhlausta. Olen huomannut, että ihmiset ovat ajoittain jopa ihan mukavia. Ainakin niitä, etenkin emäntää, on mukava ärsyttää ja kokeilla kuinka kauan niiden pinna kestää.

Kai tämä tarkoittaa sitä, että minusta on nyt sitten tulossa kunnon poni. Kaikista epäilyistä huolimatta.




2 kommenttia:

  1. :D Kiva postaus. Mä kanssa siivosin karsinoita Maran avustuksella silleen että se oli vapaana tallissa. Se nuuhki kaikkien boksit läpi ja nuoli muiden ruokakipot. :D Oli myös toisinaan "neuvomassa" miten asiat kuuluisi hoitaa.

    VastaaPoista
  2. Poni ei oo vielä rohkaistunu kiusaamaan meikäläistä oikein kunnolla, välillä se tekee kyllä kaikkea pikkujäynää, mutta se on enemmänkin huvittavaa kuin ärsyttävää. :D

    VastaaPoista