Uusi alku

No niin. Se on nyt sitten niinsanotusti lomat lusittu. Emäntä kurvasi tänään tovereineen ranchille kopin kanssa ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo matkalla jonnekin tuntemattomaan. Mitäpä siinä pieni poni muuta voi kun relata ja odotella matkan taittumista. Tällä kertaa matka ei ihan kauhean pitkä ollut ja perillä minua odotti ihan valtavasti kaikkea uutta. Niin paljon hevosia ja ihmisiä, etten meinannut tajuta koko asiaa. Minulle oli kuitenkin varattu rauhallinen ja mukava karsina hälinän ulottumattomissa, jonne asettauduin välittömästi mutustelemaan heiniä.

Ilo oli lyhyt, sillä hetken kuluttua minut vietiin isoon tarhaan jonkun ison hevosen kanssa. Hetken tutkiskeltuani asiaa tajusin, että sehän on vanha tyttöystäväni, Lillon. Kuulemma saadaan mennä huomennakin samaan tarhaan. Kuinka mukavaa kun uudella tallilla on heti tuttu kaveri!

Muutimme siis emännän kanssa Vaasan Hubertukselle. Suunnitelmia minun pääni menoksi ilmeisesti on, mikäli oikein ihmisten höpinöistä ymmärsin.

Missä mä olen?!

APUA! Tuolla puskassa liikkui joku! Ihan varmasti liikkui!

Hei! Kuka sinä olet?

Pakko piehtaroida. Eihän tätä muuten kestä.

Riimukin meni vauhdissa vinoon.

HEI! Mähän tunnen sut!

Mitäpä daamille kuuluu tänään?

Mitä tuijotatte?!

Oliko sulla jotain asiaa, vai kuvaatko sä vaan taas?

Tästä lähdetään liikkeelle.

Se seuraa! Miksi se seuraa?! Koko ajan?!

Nähdään taas pian! Kohta päästään varmasti emännän kanssa jo vauhtiin.