Juhannustreenejä

Juhannusrakkaustta Torstin kanssa

Ollaan melkein koko juhannus hengattu poikaporukalla laitumella.  Tänään sekä minun, että Torstin emäntä tuli häiritsemään meidän rauhaisaa loikoilua ja pakotti meidät töihin. Kouluratsastuksen merkeissähän meillä sitten kului rattoisasti tunnin verran. Harjoitukset eivät olleet mitenkään vaativia, mikä olikin ihan hyvä juttu, sillä minun mielestäni oli riittävän vaativaa nostaa jalkoja ja liikutella niitä edestakaisin. Emäntä taisi pariin kertaan toivoa, että voisi laittaa minulle pyörät alle. Minkäs minä sille voin, että laidunelämä tekee raukeaksi. Se hellii kehoa ja mieltä.

Treenien jälkeen oltiinkin sitten kaikki ihan hikisiä ja emäntä vei minut (ja samalla vähän itsensäkin) suihkuun. Kyllä oli kuulkaas mukavaa! Vielä mukavampaa oli mennä suihkun jälkeen pölyyn piehtaroimaan ja hankkimaan kunnon suoja ötököitä vastaan.

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä juhannus.

Harmaata meetwurstia - Halvalla

Koska tänään emäntä vain nilkutti laitumelle minua katsomaan, eikä kipeän nilkkansa kanssa voinut minua kiusata, joudun tyytymään kertomaan teille meidän perjantain treeneistä. Ne ei menneet aivan putkeen, ainakaan jos emännältä kysytään.

Sain uudet suitset ja lähdimme niitä testaamaan sitten kentälle. Emäntä jotenkin siinä tohinassa onnistui napsauttamaan yhden lenkin poikkikin, mutta se ei sitä haitannut kauheasti. Vähän se kuitenkin kiroili. Kentällä olikin jo kaksi muuta hevosta, joista toinen hyppäsi esteitä. Se ei minua haitannut, mutta sitten huomasin, että siellä seisoo myös ihminen huutamassa. Se oli kuulkaas kauheaa! En muista olenko jo kertonut että pelkään ihan hurjasti valmentajia. En voi ollenkaan keskittyä jos joku vieras ihminen kävelee ja puhuu kentällä, saati jos se huutaa. Emäntä sen sijaan saa huutaa kentän keskellä sen minkä ehtii, sillä tiedän, että siitä lähtee vaan paha ääni, mutta muuten se on ihan kesy.

Minä olinkin sitten notkea kuin näkkäri kyttäillessäni sitä ihmistä ja emän hermo kiristyi melkolailla katkeamispisteeseen, mutta sitkeästi se jatkoi melkein itku silmässä minubn kanssani tappelua (ja häpesi silmät päästään). Se oli aivan valmis myymään minut meetwurstiksi euron kilohinnalla ja satasen värilisällä, mutta totesi ettei kukaan kuitenkaan halua syödä harmaata ja sitkeää metukkaa. Kun kaikki muut häipyivät, minäkin sitten rentouduin. Siitähän alkoikin sitten sellainen rääkki, ettei hetkeen olla nähty. Emäntä taivutteli ja väänteli ja käänteli minua, vaati liikkumaan reippaassa tempossa ja vielä lisäämään siitäkin vauhtia. Lopulta olin niin hikinen, että olin vaihtanut värini kentän hiekkaan sopivaksi. Emäntä puolestaan näytti juuri kattilasta nostetulta ravulta. Oli se sitten tyytyväinenkin ja paijaili minua pitkään.

Lauantaina Ella sitten hyppäsi minulla vähän ja käytiin lopuksi pienellä metsäkävelyllä yhdessä. Sunnuntaina olikin rennompi päivä vuokraajan kanssa, kun sen äiti oli samalla kokeilemassa tarhakaveriani Torstia.

Tällaista tänne kuuluu tällä kertaa. Tänään olikin hyvä päivä lepäillä leppoisassa auringonpaisteessa kavereiden kanssa laitumella ja tarhassa. Olihan sekin mukavaa kun emäntä tuli minua rapsuttelemaan. Minua vähän säälitti kun se kipeän jalkansa kanssa nilkutti menemään ja päätinkin sitten olla herrasmies ja kävellä vastaan. Olisittepa nähneet sen naaman. Sillä oli hymy korvasta korvaan.

Tässä vanha laidunkuva minusta. Tällä hetkellä en ole ihan näin pullea.

Hikoilua kentällä

Voin kertoa, että tässä kelissä työnteosta tulee ihan tosissaan hiki. Etenkin jos kuskina on emäntä, jolla on syyllisyydentunnosta kertyneitä patoutumia purkamatta.

Oltiin molemmat aivan hiestä märkiä (mutta tyytyväisiä) treenin jälkeen ja emännän naama muistutti kovin paljon keitettyä rapua. Ohjelmassa oli kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja ravissa, siirtymisiä, sekä temponvaihteluita laukassa. Melko raskasta siis tällaiselle pienelle ponille. Otinkin kyllä oikeudekseni kostaa kaikki vääryydet jo etukäteen nappaamalla emäntää hampailla käsivarresta kun se jäi hölisemään meidän tallityöntekijän kanssa keskelle pihaa vaikka minulla olisi ollut jo kiire sisälle varjoon (toisinsanoen katsomaan onko karsinassa mitään syötävää). Mustelma siihen kuulemma tuli ja ainahan tuosta ihmisestä lähtee valloittava ääni kun sitä vähän maistaa...

Oltiin myös tänään Torstin ja Pocon kanssa yhdessä laitumella. Välillä otettiin vähän yhteisspurtteja, mutta enimmäkseen sain keskittyä rauhassa olennaiseen, eli syömiseen, kun nuo kaksi kisailivat keskenään. Arvatkaa kuinka paljon huvitti lähteä töihin, kun maha oli täynnä herkullista laidunheinää?!

Laitan tähän teidän iloksenne piristämään tätä postausta pari kuvaa minun ja emännän ensimmäiseltä yhteiseltä keväältä/kesältä (vuosihan oli 2008). Aina ei vaan mene ihan putkeen...

Tämä fiilis mulla on edelleen joka kerta kun pitäisi mennä töihin...

Kenellekään ei ole vielä selvinnyt mitä tässä kuvassa tapahtuu.

HUPS!

Okei, tämä on vuodelta 2009, mutta sen sopii hyvin samaan settiin, joten menköön tämän kerran...

Se on kesä ny

Hei taas, pitkästä aikaa!

Karvat on vaihtuneet kesäisempään malliin ja elo on muutenkin leppoista. Emännän kiireet senkun jatkuu, mutta onneksi minulla on mukava vuokraaja, jonka kanssa ollaan sitten puuhasteltu vaikka ja mitä, mm käyty pitkillä maastolenkeillä. Se on mukavaa se.

Tänään tuo minun omaihmiseni sentään jaksoi raahautua minua paremmin moikkailemaan. Se harjasikin minut pihalla. Ratsastaa se ei jaksanut tänään vaan vei minut meidän hienolle uudelle kentälle vähän juoksemaan ja muistelemaan maastakäsittelyjuttuja.

Kiitoksena hyvästä käytöksestä pääsin napostelemaan vähän vihreää emännän räpsiessä kuvia. Se on aina kivaa kun sillä on kamera mukana. Silloin se ei pysty keskittymään niin paljon minun kiusaamiseeni. Riittää kun näytän nätiltä. Ikäväkyllä emännän kärsivällisyys minun laiduntamistani kohtaan ei ole yhtä suuri kuin minun ruokahaluni, joten sekin leikki loppui minun mittapuullani ihan liian lyhyeen ja jouduin palaamaan tarhaan Torstin kanssa hengailemaan.

Joskus kaatuu

Eilen minulla oli hurjasti energiaa ja pääsinkin sitä purkamaan maneesiin. Emännän ei paljon tarvinnut itseään rasittaa sillä minusta oli todella kivaa juosta ihan itsekseni. Pariin otteeseen vauhti yltyi niin kovaksi, että otin kylkikosketusta maneesin pintaan. Emäntä ei tästä kauheasti tykännyt ja ottikin minut sitten kiiinni ja teetti maastakäsinharjoituksia.

Juoksenteluni kuvattiin myös videolle ja muutakin materiaalia kuvattiin. Emäntä lupasi jonkinlaisen koostevideon teidän iloksenne. Luvassa mm varuste-esittelyä ja pientä höpötystä. Mahdollisesti seuraavan lukijamäärä rajapyykin ylityttyä video tulee teidän nähtäväksenne. Kaatumiseni päätynevät jollekin tulevalle mokailuvideolle kunhan Sonja taas sellaisen tekee.

 Tässä pieni gif kokeilu kaatumisestani. (Kuvat napattu videolta.) En osannut saada tätä toimimaan ihan täysin (avaamalla saa katsottua), jos joku osaa neuvoa saako tätä giffiä looppaamaan jollain koodillam otan neuvot ilomielin vastaan.

Eteenpäin mars

Kuten arvasinkin, tänään oli ohjelmassa koulutreeniä. Teemana oli eteenpäinpyrkimys. Vaikkei tämän kertainen liikuntasessio kestänytkään kovin kauaa, olimme molemmat emännän kanssa hiestä märkiä rupeaman jälkeen.

Emme varsinaisesti tehneet mitään erityistä, lähinnä vain temponvaihteluita sekä vähän taivutteluja. Kuulemma siksi, etten menisi eilisestä estehyppelystä jumiin. Koska olin kiltti poika pääsin maastoon emännän kaverin, Lauran, ratsastamana kävelemään loppukäyntejä emännän itsensä kävellessä meidän edellä ja näpsiessä kuvia iPhonellaan. (Se unohti reippaana tyttönä kameransa muistikortin kotiin, mutta muisti kyllä ottaa itse kameran tallille...)

Eteen, eteen, eteen...

Tarkkana kuin porkkana

Kyllä minä välillä osaan...

Huhhuh! Oli rankkaa!

Lauran kanssa hoidettiin muuten myös alkuverkat.

Prinsessankuljetin maalaismaisemissa

Kukkuu!

Siis nyt loppuu se leikki sen luurin kanssa!!!!

Pomppuja

Eilen oli siinä mielessä poikkeuksellinen päivä, että sekä vuokraajani Fanny, että emäntä olivat yhtä aikaa tallilla. Arvasin heti että niillä oli jotain juonia minun pääni menoksi. Hetken ajattelin satulavalinnasta, että pääsen maastoon (emännällä on ollut joskus tapana tulla kävellen mukaan kun vuokraajat maastoilee), mutta heti kun sain jännesuojat jalkaani tiesin, että luvassa olisi jotain paljon raskaampaa. Esteitä.

Koska viimeisistä kunnon hypyistä on aikaa, emäntä kokosi minulle ja Fannylle helppoja esteitä, eikä estekorkeuskaan noussut mihinkään huimiin lukemiin. Minä päätin ihan alusta asti, että moinen touhu ei huvita tippaakaan ja jos nuo ihmiset meinaa, että ponnistan yhdenkään esteen yli, ne saavat molemmat hikoilla ensin.

Emäntä pisti minut ja Fannyn koville, eikä ollut ollenkaan tyytyväinen, että olen palannut estetauon aikana vanhaan tapaani roikottaa etujalkojani. Kuulosti siltä, että lisää treeniä on luvassa ja uhkasipa emäntä jopa itsekin aktivoitua esteiden suhteen. Loppua kohti aloin väsähtää ja kielsinkin muutaman kerran, jolloin emäntä päätti hyväpätä selkään ja säästää täten Fannyn kuntoa ja hermoja. Eipä siinä minunkaan sitten enää auttanut laiskotella. Pirullinen otus tuo emäntä kun se suuttuu...

Tässä muutama kuva eilisistä loikista. Tänään emäntää ei ole vielä näkynyt, mutta eiköhän se viimeistään illalla ilmaannu ja keksittyään minulle taas jotain uutta kidutusohjelmaa.