Lauantairalli

Koska olin perjantaina kuulemma ihan idiootti (okei myönnetään että olin), emäntä päätti purkaa minusta kaikki ylimääräiset idioottihöyryt (kuten se minun innokkuuskohtauksiani kutsuu) pihalle irtojuoksutuksen merkeissä. Yritin kyllä urheilun välttämiseksi lepytellä sitä hörisemällä nätisti kun se tuli hakemaan minua tarhasta, mutta eipä se mitään auttanut, vaan töihin oli kuulemma silti mentävä. Olen kyllä melko varma, että emäntä halusi vain ulkoiluttaa kameraansa, olenhan sentään sen suosikki(super)malli.

Åsa, se tyyppi joka minut kaikista useimmin ruokkii ja vie ulos, tuli avustamaan juoksutusoperaatiossa. Emännän mukaan on tosi hankalaa yhtäaikaa juoksuttaa minua ja kuvata. En ymmärrä mitä vaikeaa siinä on. Minähän se olen joka joutuu juoksemaan. (Emännän lisäys: Itseasiassa minä juoksen melkein yhtä paljon ja minulla on vain kaksi jalkaa...) Myönnän kuitenkin, että minulla oli tosi mukavaa. Tekee hyvää keholle ja mielelle revitellä välillä ihan luvan kanssa.

Hei katsokaa! Ilmatyynyponi!

Kiihtyy...

...kiihtyy...

...ja täysi vauhti päälle!

Onko tämä nyt sitten sitä "liitoravia"?

Tukka hulmuten

Juostessakin pitää muistaa poseerata kameralle, senhän jokainen malli tietää.

Ei, en ole lihava... Se on vaan se kuvakulma joka hämää... Köh.

Venyyytys

Nyt alkaisi jo vähän vauhti hyytyä. Eikö voitaisi jo lopettaa?

Hellyyshetki emännän kanssa. Kuten huomaatte, saan aina kaiken anteeksi.
(Kuvasta kiitokset Åsalle!)